Valokiila

Matkaan halki avaruuden
sininen säde leikkaa mustaa
syntymästäni kuolemaan
Mitä tahdon siihen väliin

ikävän säde viiltää,
koska tarkoitukseni tiedän
vain rakkaus on elämä
sen tahdon voimaksi tähän

Siksi kadun niitä vuosia
joista muistan vain sumua
en ole kadottanut suuntaa
vaan unohtanut uskoa, toivoa

Sen liekin sammuneen
tahdon jakaa, sytyttää
ja loistaa halki avaruuden
ei enää heikkona sinisenä
vaan kauas oranssina hehkuen