Tämä selonteko on varsin puutteellinen ja sekava, mutta toivon mukaan se tuo esille ajatuksiani havaitsemistamme epäkohdista sekä niiden mahdollisista ratkaisumalleista.

Oppilas kantaa itse vastuun oppimisestaan

Opiskelu täällä Uudessakaupungissa on saanut uusia ulottuvuuksia turhauttavuudessaan. Tiimimme ei ole jättänyt asiaa vain pintapuolisten tunteenpurkauksien tasolle, vaan on pohtinut asioita syvemmältä. Mistä johtuu, ettei opiskelusta tule mitään, mistä johtuu laajamittainen motivaation puute ja vaikeudet suorittaa oppisuunnitelman määräämiä kursseja?

Yksi seikka on opiskeluympäristön, tapojen ja tavoitteiden muutos. Peruskoulussa ja vielä lukiossakin käydään tunneilla siksi että on pakko, ja tätä pakkoa vastaan taistellaan kaikin keinoin; pinnataan, ei keskitytä tunnilla, tehdään jotain muuta yms. Tämä siksi, että opetus on suurelta osin sellaista, mitä ei itse tahdota oppia, vaan joku määrää, että sinun on opittava.

Ammattikorkeakoulussa tilanne on toinen ja motivaatiokin pitäisi olla toinen, koska opiskellaan ainakin suurimmaksi osaksi itseä kiinnostavia aiheita, ja asiat liittyvät johonkin konkreettiseen. Koulussahan opiskellaan työelämää varten, eikös? Jos on hyvä koulussa ja opiskelussa, ei välttämättä tarkoita, että pärjäisi yhtä hyvin työelämässä. Peruskoulussa opiskellaan elämää varten, lukiossa yleissivistystä ja ammattikorkeassa työelämää varten. Tähän muutokseen eivät kaikki kykene sopeutumaan kohtuullisessakaan ajassa. Tämän takia on tarkasteltava opiskelua, oppimista ja sen suhdetta siihen johon valmistaudutaan, työelämään.

Opiskelu saattaa tarkoittaa tietynlaista kilpailua, kuka saa parhaat numerot ja loistaa tunneilla. Huomioidemme mukaan kuitenkin arvostelu on parhaimmillaankin vain viitteellistä, eikä kuvasta realiteetteja kuin ehkä vääristyneesti. Osaaminen mikä syntyy, saattaa olla taitoa osata opetella ulkoa asioita kirjasta tai taitoa vastata koekysymyksiin juuri siten miten opettaja haluaa. Joillakin opiskelumotivaatioksi riittää se, että kurssit on läpäistävä hyvin arvosanoin, koulusta on selvittävä läpi. Tässähän käytännössä keskitytään arvostelijan huijaamiseen muka syvällisestä tietämyksestä, ja asiat saatetaan unohtaa kokeen jälkeen. Tämä keskittymiskohde on väärä, tieto jää abstraktina silloin leijumaan teoriatasolle eikä muovaudu joustavasti käytäntöön sovellettuna.

On siis ajateltava näin: Olenko valmis tekemään näitä asioita töissä, uudessa ympäristössä? Mitä hyötyä tästä teorian palasesta tai mallista on työssä, miten sitä voi käyttää? On keskityttävä oppimiseen, oman tietotaidon kasvattamiseen eikä niinkään itse opiskeluun suorituksena. Yleensä oppiminen tuntuu olevan halpana pidetty asia, joka syntyy opiskelun sivutuotteena. Onko se järkevää? Opiskelusta tehdään jotain niin ylevää, siitä on jopa tehty omanlainen kulttuurinsa, joka tuo mukanaan erinäisiä kangistuneita kaavoja ja sääntöjä, jotka vaikeuttavat oppimista. Rohkaisen miettimään uusiksi oman suhteensa koulutusjärjestelmään. Järjestelmähän toimii tukena oppilaan oppimisprosessissa, mutta koko homman perusta on oppilas itse. Jos ei tiedä miksi opiskelee eikä viitsi ottaa itse vastuuta, homma on täysin turhaa. On erittäin yleistä olettaa valmiiksi, että joku toinen aina kantaa vastuun puolestani, syytän muita jos he eivät saa väkisin taottua asioita kallooni.

Opettajat ja oppilaat Uudenkaupungin yksikössä

Opettajien vastuu ei häviä mihinkään sillä, että vastuu oppimisesta on jokaisella itsellään. Heidän tehtävänsä olisi juuri rohkaista ja herättää heitä ottamaan vastuuta opiskelustaan ja mikä tärkeintä, asennoitumaan siihen oikein. Opiskelijan omaa vastuuta opettajat korostavatkin, mutta epäkohta on nimenomaan opettajien omassa osaamisessa, tietotaidossa ja kyvyssä soveltaa asioita joustavasti. IT-alalla tärkeintä olisi pysyä ajantasalla siitä, mitä työelämän puolella tapahtuu ja miten asiat siellä tehdään, käytännössä. Kun vuosikausia vain opettaa, oppii kyllä opettamaan. Samalla kuitenkin etääntyy käytännön tasolta abstraktimmalle teoriatasolle.

Verkkoasiantuntijamme Spökö esitti tähän ratkaisun: Opettajat vuorottelemaan vuoden, parin välein työelämän ja opettajan toimen välillä. Näin säilyisi realistinen tuntuma todelliseen tekemiseen ja pysyisi IT-maailmassa ajantasalla. Epärealistista opetusta ei esiintyisi, koska käytännön ratkaisut ja kokemus ratkaisisivat. Teorian soveltaminen käytäntöön korostuisi oikealla tavalla, samalla olisi helppo muistuttaa oppilaille, mitä varten opiskellaan ja miten siihen tulee suhtatua. Itse käyttäisin hienovaraista syyllistämistä ja vihjauksia, että työelämässä saa hävetä jos on sormi suussa, tilanteissa joihin oppilas ei ole viitsinyt eikä välittänyt valmistautua.

Edellä kuvattu saattaa olla yleinen tilanne koko opetusjärjestelmässä, mutta Uudenkaupungin yksikössä ongelma on tehtäviinsä täysipainoiseen opetukseen kykenemättömät, epäpätevät opettajat. En tarkoita puuttua opettajahenkilöiden itsensä pätevyyteen (paitsi yhden, mutta se asia ei ole enää päiväjäjestyksessä). Opettajat saattavat olla päteviä omalla osa-alueellaan, mutta täällä heidät pannaan suoraan opettamaan asioita, joista he eivät tiedä juuri mitään. Ei ole opettajia opettamaan näitä asioita, niin että jokainen opettaja saisi keskittyä omaan alaansa. Esimerkiksi opettaja, joka tuli opettamaan tietokantoja, mutta joutuikin pitämään www-palvelinkurssia. Kyseistä henkilöä en syytä kurssin huonosta toteutuksesta, vaan olosuhteita, joissa ei ole ketään opettamaan sitä. Tilannetta, jossa on revittävä jostain tyhjästä opettajia välttämättömille tai yritysten vaatimille kursseille. Taso on väistämättä huono, kun aukot opetusresursseissa täytetään keinotekoisesti. Kukaan ei ilmeisesti halua tulla väliinputoajien kaupunkina pidettyyn Ukiin.

Oppilaiden taso. Itse tulin tänne, koska en halunnut lukion jälkeen enää lukea matematiikkaa enkä fysiikkaa. Pieni hinta se olisi ollut tosin, Turussa tekniikan puolella olisin saanut heti kunnon opetusta. Oma vikani, ja myöhäistä enää tässä vaiheessa. Luokkamme oppilaiden taso on järkyttävän ja naurettavan rajamailla. Sanotaanhan toki, että kukaan ei ole seppä syntyessään, en minäkään ole eikä kukaan luokastamme. Yleisesti kuitenkin, ammattikorkeakoulu on yleensä paikka josta haetaan vain paperit, osaaminen tulee muualta: harrastuksesta ja töistä.

Kuitenkaan, monet luokastamme eivät tajua, että olisi aika herätä, ei voi jättää sen varaan asioita, että koulussa opetetaan kaikki tarvittava. Tosin sitäkään ei viitsitä suorittaa kunnolla. Olisi aika ottaa asioista selvää, kiinnostua muustakin kuin minigolfin peluusta tunneilla opettajan yrittäessä paasata jotain luokan edessä. Ammattitaitoa ei tule koulussa olemalla, vaan hankkimalla tietoa miten asiat tehdään ja harjoittamalla sen tiedon käyttöä tähdäten siihen, että sitä josks tarvitaan.

Kärjistäen, yli puolet luokastamme on koulunkäyntiä "opiskeluelämän" harjoittamisen mahdollistavana, välttämättömänä pahana. Mitään ei tietenkään tarvitse tehdä, kaikkihan on omalla vastuulla, tunneilla voi pelata netissä biljardia ja pitää niin kovaa mekkalaa että kukaan ei kuule mitä opettaja yrittää selittää, tai edes kiinnittää siihen pienintäkään huomiota. Ymmärrän, että opetuksen huono taso ajaa oppilaita protestoimaan sitä olemalla tekemättä mitään, ja turhautuminen tähän tasoon johtaa välinpitämättömyyteen omasta edistymisestä. Kaikki omaksi tappioksi, väistämättä.

Oppilaitoksestamme valmistuu muodollisesti päteviä tradenomeja. Ei se mitään, ettei oikeasti osaa mitään, kunhan vain näyttää siltä ja heiluttelee papereita. Tyylikkäästi pukeutuneita, sliipattuja salkkumiehiä ja naisia, joiden puhe vilisee uusmediatermejä? Täysiä tumpeloita peukalo keskellä kämmentä? Todellisten IT-osaajien pääosan tunnistaa nuhruisista, vanhoista vaatteista ja vähän epäsiististä ulkonäöstä. Heillä on kuitenkin ratkaisut joilla järjestelmiä pyöritetään, ei jotain ajastaan jälkeenjäänyttä Windows-propagandaa tai pseudotietoa. Opettajien yleinen taso ei ole loistava, mutta senhän pelastaa oppilaiden vielä huonompi taso ja asennoituminen.

Poikkeuksia löytyy sekä opettajista että oppilaista, osa ottaa opiskelun tosissaan. Respectiä heille. Jokainen opettaja osaa myös oman alansa hyvin, mutta puuttuvat opettajat on korvattu pseudolla. Ahkerista poikkeuksista huolimatta suuren osan mahdollisisuudet oppia tyrehtyvät yleiseen tilanteen aiheuttamaan turhautumiseen. Tämä turhautuminen estää sopeutumisen uudenlaiseen oppimisympäristöön, jossa opettaja ei taokaan tietoa lapiolla oppilaiden päähän, vaan toimii apuna prosessissa, jossa oppilas itse hakee tietoa ja opettelee ohjatusti soveltamaan sitä.

Surkea koulu, hyvä kirjasto - kuka kieltää käyttämästä?

Olen yksi niistä oppilaista, jotka ovat viettäneet nyt lähes kaksi vuotta ottamatta todellista vastuuta opiskelustaan. Kahdenkymmenenyhden vuoden iässä on kuitenkin jo aika aikuistua, ja tärkein osa aikuistumisprosessia on oppia kantamaan vastuuta ensin itsestään, sitten myös muista. Viime aikojen keskustelut tiimimme jäsenten kesken ovat saaneet minut pohtimaan asioita ja etsimään niihin muutosta. Myös ne muutamat oppilaat, jotka selvästikin ottavat opiskelun tosissaan, ovat vaikuttaneet.

Vaikka opetus olisi ajoittain miten huonoa tahansa, koulumme kirjastosta löytyy yllättävän hyvää ja ajantasalla olevaa aineistoa itseopiskelun perustaksi ja tueksi. Ne on ihan itse haettava sieltä. En näe mitenkään mahdottomana valmistua ammattiin pätevänä tästä koulusta, mutta se vaatii selkeää asennoitumista todellisen taidon hankkimiseen ja totutuista ajatusmalleista luopumista.

Ei kiinnosta opintoviikot, ei kiinnosta arvosanat, kuin sen verran että Kela jatkaa tuen maksamista. En käy koulussa sitä varten, että saisin opintoviikkoja ja voisin jatkaa bilettämistä valtion, eli työtätekevien ihmisten rahoilla. Tarkoitukseni on oppia jotain tässä masentavassa oppilaitoksessa. Luultavasti siihen menee 4-4½ vuotta, mutta aion osata jotain kun lähden täältä. Sellaista taitoa ei hankita hälläväliä-asenteella. Kuka sanoo että voi opiskella vain niitä asioita joita on sillä hetkellä merkitty lukujärjestykseen? Kuka kieltää opiskelemasta mitä haluaa ihan itse?

Käsittääkseni oppilailla on oikeus osallistua muillekin kuin parhaillaan suoritettavien kurssien tunneille. Osallistuin T2-ryhmän tunnille, jolla opetettiin Unix-peruskurssia, jonka meille piti valitettavan kuuluisa opettaja, jonka nimi jääköön sanomatta. Järkytyin opetuksen ensiluokkaisesta tasosta. Luokassa oli pystyssä Linux-palvelin, jota oppilaat säätivät, komentoja ja asetuksia käytiin läpi ihan käytännön tasolla eikä ihmetelty, miksei CD-asemaa saa asentaa IDE-väylään. Kuka estää käymästä tämän kurssin tunneilla perjantaisin, jolloin meillä ei tunteja ole? Vielä on aikaa korjata tapahtunutta vahinkoa.

Quote: "Tää koulu on tällänen paikka jossa vaan hengaillaan" -Fukov