Toinen kehäpäätelmä (c) Saketzu 2008 1. Introitus Inhaloituani okkasionaalisesti konventionani eksistoivan stimulanttisen ammoniumkloridin nasaalisesti ministeeriumin installoima otsalohkoimplantti suggestoi pihvimäistä ylhäisyyttämme transportoitumaan toisaalle; spiraaliuniversumiin. Vaporisoiduin astro-galaktisesti singulaariseen kvasaaripilveen psykoeksistenssini diffraktoituessa paraabeliformaaliseksi venyessään perässäni joustavana substanssina. Tällainen astraalinen taipumisilmiö on valon nopeuden ylittyessä aivan konventionaalista. Pihvimäinen ylhäisyytemme asettui katatoniseen vakautumistilaan ionikentän siristessä jalokivimäisesti pihviaivojen ympärillä. Se näytti kuin joka puolelta ympäröivä, ohut timanttikehä olisi levitoinut pääni ympärillä emittoiden korkealta helisevää, kuulasta tuulikellomaista ääntä. Tämä universumi oli viisiulotteinen; saatoin siis observoida syntymäuniversumini itselleni primäärisesti kiinnostavan alueen, Linnunradan galaksin tapahtumia. Kumulatiivisesti spiraaliuniversumia hallitsevan konsernin regulaatio ohjasi interaktiot tapahtumaan paranormaalin psykokineettisen konseptin mukaisesti. BZZ TÄSSÄ VAIHEESSA KIRJ0ITTAJA JOUTUI MIÆLI SZAIRAALAAN Ö Ö Ö Ö Ö Ö Ö Ö Ö - rinnakkaisessa aika-avaruusjatkumossa hän menikin suihkuun - 2. Kolossaalinen harmaus Naksahdin helpotuksesta, kun suuttimesta luikerteli vain vettä Zyklon-B:n asemasta. Anomaalinen kognitio vahvisti neutronien värähtelytaajuuden vakautuneen turvalliselle frekvenssialueelle sanitaatioprosessin tultua päätökseen. Kävelen ulos. Kadulla on mielenosoitus, yli sata palestiinalaishuiveihin trendikkäästi pukeutunutta rastatukkaista aktivistia ja trukinlavoista, roskapöntöistä ja muusta irtaimesta kyhätty barrikadi. Väkijoukko huutaa iskulauseita ja heiluttelee kylttejään. Keskellä heiluu agitaattori megafonin kanssa. "LIPPONEN PETKUTTAA KANSAA! LIPPONEN PETKUTTAA", nuoret karjuvat, punkkua naukkaillaan vaivihkaa takimmaisissa riveissä. Poliisi tarkkailee tilannetta, jotkut heittelevät poliisia ja ohikulkijoita kohti tyhjiä oluttölkkejä. Miten banaalia, ajattelin ja skippasin zarquonien orbitaaliseen metropoliin painamalla niskassani sijaitsevaa integalaktista nappulaa. Saatoin surffailla universumien välillä yhtä helposti kuin vaihtelisin TV-kanavia, tosin tämä oli hieman psykedeelisempää. 3. Keltainen eminenssi Zarquonien residenssissä saatoin nauttia hieman kultivoituneemmasta ilmapiiristä. Ikosaedrin muotoisessa orbitaalisessa taidekeskuksessa toimi illan esittelijänä markiisi de Dadazen. Aleatorinen kvanttimekaanisella harmonisorilla generoitu kristallosfääri sirkuloi visitöörien korvia ja tertiäärisiä akustiikka-havaitsimia. Markiisi keräsi joukkomme ensimmäisen teoksen ympärille ja alkoi auditoida hienostuneen foneettisella kosmisen ranskan dialektilla. Primäärinen kompositio sisälsi halogeeneilla fasilitoidun älykkään sublimaatin, jonka deuterium-ytimet luminoivat renderöityä hypermediaa z-akselilla infiniittisiin matriiseihin. Räjäyttäen tajuntani, suorastaan. Seuraava kyberneettinen taideteos oli glasiaalisista artefakteistaan huolimatta vaikuttava installaatio ekstraterrestiaalisesta kentaurista. Mokomalla Tellus-planeetallamme olisi ollut kyseessä vain lattialla jököttävä patsas, mutta täällä ulottuvuuksien välinen illusorinen polarisaatio mahdollisti tajuntaa laajentavan fantasmagorian. Kosminen tutorimme sivuutti viereisen, sinänsä ihan hienon ultramariinilla viimeistellyn Berserkin. Skandinaavinen iteraatio militaristisesta heeroksesta ei pihvimäistä ylhäisyyttämme saanut kiinnostumaan, koska figuuri implikoi artistin, implisiittisen diletantin, epätalenttisesta disabiliteetista kreatoida eksplisiittistä visiota koaguloituvan aivo-ektoplasman psykofyysisestä metamorfoosista. 3. Blatantti elegia Indeterminoitavan aberraation triggeröimä kollapsi pudottaa pihvimäisen ylhäisyytemme takaisin talvisella kadulla kävelevän mitäänsanomattoman näköisen miehen ruumiiseen. Harmaa taivas riippuu rappeutuvien kivitalojen yläpuolella, autot jurraavat loskan ja asvaltin keskellä loppumattomana virtana. Äkillinen vaihdos ankean urbaaniin Suomeen masentaa mieleni välittömästi, laahustan hartiat lysyssä eteenpäin. "Kenen maa tää on, kenen on tää kaupunki", toistelen mielessäni ajatellen, että tämän kaiken tekijä on varmasti maailmankaikkeuden tylsin ja harmain tyyppi, luovuuden täydellinen vastakohta. Skippaan. 4. Furioso MEGABOOM! Rata ta ta ta ta piuu ZOinGg zaKRAK Blam Blam Blam klik-klak pa pa pa pa dekakhzling... Kyyristelin keskellä romahtavia betonikolosseja, räjähtäviä kranaatteja ja viuhuvia ohjuksia sekä kimpoilevia luotisarjoja. Siellä täällä vilahteli vihertäviä guerilloja ja mustia hallituksen sotilaita, kaikki harmaan kivipölyn peitossa. TeraBAUM! Joktoslam ta ta ta ta ta ta prrrr prrrr klik BOUM brapapapapapapa! Rrrraappp pa pa pa EKSAPAM! Konepistoolit, rynnäkkökiväärit, konekiväärit ja tarkkuuskiväärit pamahtelivat, rakennuksia sortui ja ihmisiä jäi kaatuvien seinien alle. Kauempana jurrasi panssarivaunu, takaani terroristit raahasivat raskasta kertasinkoa. Aikamoista kyberpunk-settiä. Napalmi kärisee. HehtoWOOM!! TsettaKRASH bRapApAPAPApapapa pa pa pa... GIGA-KLANG, klik viuh rätätätätä! Sprojoing Blam Blam naks ziuu PAM. Wroom wrrrooom hyper-whirr, whirr GIGABOOOOOOM! Krak skreeech KHRAKHATAU!! ... HHHHHH-hhhhhhhh hhhhh hhh hhhh HHHH HHHH hhHHHHHHHHH. 5. Kognitiivinen hasardi Maailma feidautuu, Niki Noteva istuu nojatuolissaan siemaillen konjakkia ja kuunnellen putkivahvistimellisesta magnetofonistaan jatsia. No, ei nyt jatsia... Kirahvi - eräs afrikkalainen pitkäkaulainen märehtijä, Giraffa camelopardalis. Elitismi, eihän me sellaista. "Mikä tää levy oikeen on", kysyy Antti, suippokorvainen ystävämme. "Nooo... se on joku Pekan", vastaa Niki. Obeesi fysiikanopettaja ilmestyy oviaukkoon, jolloin akuutti fobia lävistää tajuntani; en ole valmis adekvaattiin diskurssiin kvanttimekaniikasta. Senkin nonfiguratiivinen imbesilli, tuo ambidekstrinen retardi operoi ignorantilla fraseologialla - suorastaan sikamainen ad hominem. Pihvimäisyytemme samastuu plebeijiin ja näkee biometrisen alleelispektrin vilisevän vertikaalisesti silmiensä editse. Aggressio, invasiivisen takykardinen kaaos implementoi akuutin impedanssikollapsin hippotalamuksessani fragmentoiden simultaanisesti skitsoidin kognitiorakenteen in corpore; asynkroniset interferenssit stimuloivat ekstensiivisen sensitiivisiä synapsejani komplisoiden dissosiatiivisen inertian eksplosiivisen entropoituvan, brutaalin annihilaation. 6. Analyyttinen takauma Tuo apokalyptinen centurio tykitti tietoisuuteni johonkin välitilaan aionien taakse piilotettuihin sideerisiin paradokseihin makrokosmoksessa. Didaktinen olmi proklamoi täten grandioottisen tautologiansa graadia jyrkemmällä dikotomialla. Drakonisuudessaan pari ångströmiä turhan groteskia abduktoida presenssini tällaiseen nekropoliin. Degeneraatio miljöössäni sai minut hieman mietteliääksi. Se sai ajatukseni siirtymään parsekien päähän aika-avaruudessa niihin hetkiin, kun Meidän Pihvimäinen Ylhäisyytemme syntyi. Ennen tuota aikaa olin kuten muutkin, tavallinen nuorimies. Opiskelin ammattikorkeakoulussa ja kävin siinä sivussa myös töissä. Muiden mielestä jo käsitteeksi muodostunut huono onneni naisasioissa herätti hilpeyttä tutuissa ja työkavereissa yleisenä vitsailun aiheena. Kiinnitin asiaan ensin suhteellisen vähän huomiota ja kohdistin kiinnostuksen muihin asioihin elämässäni. Ehkäpä aloin puntaroida liikaa mielessäni elämääni, sen tarkoitusta ja itselleni tärkeitä asioita, koska pettymykset kerta toisensa jälkeen ajoivat minua kauemmas toisista ihmisistä ja heidän arvomaailmastaan. Kuitenkin elättelin mielessäni toiveita ja ajatuksia rakkaudesta. Aloin kirjoittaa rakkausrunoja, mikä sai minut viettämään yhä enemmän aikaa yksinäisyydessä haaveilemassa. En osannut huolehtia markkina-arvostani pukeutumalla ja tuomalla itseäni esille kovin näyttävästi, enkä toisaalta halunnutkaan sopeutua vuosituhannen alun liberaaleihin, relativismin sävyttämiin arvokäsityksiin. Idealistina koin ajan ilmiöt, eli itsekkyyden, lyhytjännitteisyyden ja hedonismin pinnallisuudessaan ja ajattelemattomuudessaan repulsiivisina. Toisin sanoen, olin pelkkä luuseri. 7. In vino veritas Aloin käydä baareissa löytääkseni seuraa, rikkoen jälleen yhden järkähtämättömistä periaatteistani. Harmillista siinä oli se, että ihmiset olivat useimmiten aivan vammaisia tolkuttomassa humalassa. Intoksikaatio ymmärrettävästi degeneroi psyyken debiilin idiootin tasolle. Mutta, zombien joukkoon voi liittyä tekemällä samoin. Ajelin taas päämäärättömästi pyörällä yön pimeinä tunteina, kun poikkesin parin baarin välissä kulkevalle kapealle kadulle. Siellä olikin pari naispuolista työkaveria kavereineen toisen baarin mentyä jo kiinni. Tytöillä oli aika kylmä siinä pihalla, ja lainasin yhdelle pahasti tärisevälle takkini hänen odotellessaan taksia. Toinen, työkaverini naimisissa oleva kaveri, pyysi yllättäen halimaan itseään. Mies kuulemma oli toisaalla, minkä kuuleminen rauhoitti mielikuvani päätäni kohti sinkoutuvista raudoitetuista nyrkeistä. Halasin siinä sitten kuitenkin, mikä tuntui mukavalta, kuten aina. Suutelemaankin pyydettiin, mutta se ei kerta kaikkiaan käy. Siinä pitkään haliessa tuli mieleen, että haluaisin saada jonkun ihan kokonaan, enkä vain tällä tavalla lainaksi. Seuraavana päivänä löysin itseni baarista. Koitin baaritiskillä aikaansaada väkinäistä keskustelua jonkun opiskelijatytön kanssa. Kerroin, että hän näyttää mielestäni jänikseltä. "Saatana mikä idiootti", tämä puuskaisi ja käveli rivakasti niin kauas kuin mahdollista, istuen selin johonkin pöytään, jonne suuntasi myös vessasta tuleva kaverinsa. Jänishän on kaunis eläin... Nykäistyäni pari Jägermeisteria ykkösellä siirryin lonkerotuoppini kanssa syrjäisempään pöytään hautautumaan synkkiin ajatuksiini. Tarkkailin samalla meininkiä, kun räkälä alkoi pikkuhiljaa täyttyä. Tajuntakenttäni alkaessa pikkuhiljaa sumentua olin onnistunut keräämään pöytääni kavereista ja puolitutuista muodostuneen juopporetkueen. Juttelin ihan kivan oloisen puolitutun tytön kanssa, joka oli kyllä aika kännissä, mistä syystä tämä varmaan onnistuikin. Hän tuntui ymmärtävän, miltä elämäntilanteeni täytyi tuntua, ja laski jopa kätensä omani päälle pitäen jonkin aikaa siitä kiinni. Se ei tietenkään tuntunut juuri miltään, koska olin jo puuduttanut itseni varsin huolellisesti. Kerroin, kuinka olin vuosien saatossa yrittänyt saada milloin ketäkin lähtemään ulos kanssani, ja kerta toisensa jälkeen tullut torjutuksi suoralta kädeltä. Pikkuhiljaa sen seurauksena aloin mennä yhä enemmän lukkoon sosiaalisissa tilanteissa, enkä enää uskaltanutkaan osoittaa kiinnostustani kehenkään, lopputuloksen muuttumatta tietenkään. Lopulta olin siinä tilanteessa, että kun vahingossa vihdoin pääsin treffeille mukavan tytön kanssa, en pystynyt sanomaan enkä tekemään mitään. Se katkesi molemminpuoliseen turhautumiseen. Kurotin kättäni silittääkseni tytön hiuksia, jolloin hän oksensi rajusti päälleni ja pöydälle kaatuen siihen lopulta kasvoilleen, hiukset ja vaatteet oksennuksen peitossa. Puolittain omasta tahdostani, puolittain baarimikon ajamana poistuin ulos, näin kun sammuneen tytön kaverit raahasivat hänet pois. Kasasin pakastimen täyteen Jägermeister-pulloja ja linnoittauduin asuntooni. Join viinaa viikon putkeen. Viikon loppupuolella oranssit ufomiehet saapuivat ikkunasta. 8. Psykedeelinen transmutaatio Havaitsin pimeän asuntoni seinien absorboivan punaista ja sinistä valoa koaksiaalisten lasersäteiden vaeltaessa eri suuntiin ja heijastellessa lasipinnoista. Liikkeeni ja ajatukseni muuttuivat flegmaattisiksi ja hidastumisen takia en kyennyt nousemaan tuolista tietokoneeni vierestä, kun he tulivat huoneeseen. Minulle viestitettiin sedatiivisesti humanoidien telepaattisella sekvenssillä, että on pysyttävä rauhallisena, he ovat tulleet tuomaan apua elämäntilanteeseeni. Minua on tarkkailtu progressiivisesti koko elämäni ajan, josta olen saanut aavistuksia parapsykologisina häivähdyksinä. Edessä olevan muutoksen avaimeksi oli muodostunut kuitenkin ASC, Altered State of Counsciousness. Myöhemmin kykenisin siirtymään Puhtaan Havaitsemisen Tilaan, jossa näen äänet interferenssikäyrinä ja tietoisuudet auroina. ASC voisi kuitenkin Oranssien ohjauksella katalysoida kosmisen metamorfoosini nukleonitasolla, jolloin minusta askendoituisi kryptinen Pihvimäinen Ylhäisyys. Elementaarinen sublimaatio fasilitoitiin humanoidin kalibroitua oskillaattorin alternatiiviset faktorit zodiakkiin. Cogiton aktualisoituminen askendoitui graduaalisesti auraalisesta astraaligalaktisesta hiberanaatiosta kvanttiakkommodaatioon eksoplasmassa. Ergo, bilateraalinen konstruktio kausaalisten konvergenssien universaalissa episentrumissa, spartalaisessa alkovissani; introduktioni alter egoni infiniittiseen multipersoonaan, Meidän Pihvimäiseen Ylhäisyyteemme oli alkanut. Muuttamalla tajunnantilaani aktivoin singulariteetin aivojeni korteksissa, jolloin selviäminen arkipäiväisistä kontradiktioista helpottui. Astraalipihvien alkaessa tiristä päässäni todellisuus halkeaa kahtia, ja surisevat misantrooppimehiläiset dekompositoivat ongelman hehkuvien okulaarieni herkeämättömässä kontrollissa. 9. Fakki-idiotismi ja berserkki Työpaikkani osoittautui ongelmaksi, joten siihen asiaan tuli muutos. Transportoiduin nyt työvoimatoimistoon, koska kyseinen taho aikoi kohdistaa itseeni joitakin toimenpiteitä. Koin problemaattiseksi demonstroida eripituisten maassa kuluneiden ajanjaksojen aikana olleeni astro-galaktisissa sfääreissä ulkona ruumiistani, spiraaliuniversumissa, jossa faktuaalinen sijaintini oli 'terra incognita'. "Jaahas", virkailija aloitti. "Raportoidun delirium tremens -jakson seuraamuksena deduktoimme, että seuraavaksi teidät ohjataan obligatoriselle praktikumille. Alternatiiviksi implisiittisesti determinoituu karenssi." Työkokeiluni astro-galaktisena postipatena tuli ulkoapäin ohjattuun päätökseensä muutamien päivien jälkeen, koska testasin liian intensiivisesti rynnäkköautojen amfibio-ominaisuuksia. Nykyisissä työohjeissa amfibio-ominaisuuksien testaaminen huumausaineiden vaikutuksen alaisena on ehdottomasti kielletty. "Minulle ovat useat tahot implikoineet, että ajatte rallia ja kaahaatte jakeluautolla", kommentoi esimies. Koin välttämättömäksi selventää, että oikeastaan en aja rallia, vaan ajotyylini on käytännössä kombinaatio driftingiä yhdistettynä kokoelmaan erilaisia ekstreemejä stuntteja ja satunnaista offroadia. 10. Lumihiutaleet Kerrostaloyksiöni ikkunasta katselin lumisadetta. Auringonpaiste sai lumikiteet säihkymään miljoonina kristalleina. Tästä muistuikin mieleeni, että aurinko oli paistanut viimeksi ties koska. Tajusin olleeni pitkään valveilla ainoastaan pimeän aikaan. Kadulla käveli harvakseltaan ihmisiä. Yksi kuitenkin kiinnitti huomioni, hän oli tuttu kymnaasivuosilta. Saara Oravakuningatar, runsaat kauniin ruskeat hiukset auki olkapäillä. Muistin niiden yleensä olevan poninhännällä muutaman hiussuortuvan roikkuessa korvan yläpuolella. Häntä heilahteli aina hauskasti kuin oravalla Saaran kääntäessä päätään. Surullisten muistojen tulviessa mieleeni vierähti kyynel silmäkulmastani ja tunsin haluavani halata hellästi tuota tyttöä, painaen kasvoni noihin hiuksiin ja pysäyttää ajan siihen. Mutta niin en saisi tehdä, vaikka juoksisin alas pihalle hänen peräänsä. Tein kaipauksestani siiven psykokineettisesti siirtyen ylemmälle astraaliselle plateaulle ja lensin ulos. Aistin siivellä puiden ystävällisen olemuksen ja kykenin koskettamaan kadun molemmin puolin ruosteisia betoniseiniä. Hajotin itseni ja projisoin itseni lumihiutaleisiin. Putoilin hiljalleen taivaalta Saaran hiuksiin niihin hitaasti yksi kerrallaan sulaen, tuntien hänen hiustensa tuoksun, hengityksessään rakkauden lämmön, peittäen hänet timanttiverholla ja katsellen hänelle hymyileviä ohikulkijoita. Kuolin kun valonsäteissä kimaltava huntuni pyyhittiin pois ja hän painautui toisen syleilyyn. Olen lumisateessa, kasvoillasi tuulessa, tämä ei kuole koskaan. 11. Industriaalinen fragmentaatio Sitten sain määräyksen asettua yhteyteen Model Afterin kanssa aloittaakseni työskentelyn liimatehtaassa. Harjoitteluohjaajanani toimisi armenialainen kaveri, joka toimii tuotannonohjauksessa. Olin ennen alkavaa työpäivän puolikasta suorittamassa kardiovaskulaarista itsemurhaa paikallisessa kebab-pizzeriassa; tulinen kebab ranskalaisilla, joille ripotellaan tarpeellinen määrä suolaa. Olin juuri onnistunut kuvittelemaan lounastavani erään tytön, joka ei koskaan vastannut kirjeisiini, kanssa enkä ylhäisimmässä yksinäisyydessämme, kun Serj kurvasi pihaan Lada 1200:llaan. Hyväntuulisena kuten aina hän informoisi, mitä pian olisi edessä. "Hello, today I'm going to show you my office and then we are going to smoke weed from my waterpipe, meet some fascinating people and do nothing for the rest of the day", hän selosti. "Affirmative", vastasin. Tehdassalissa vallitsi atonaalinen kakofonia. Kävelimme teräsportaita ylös, jossa sijaitsi kämäinen toimiston tapainen ikkunaton loukko ilmastointiputkien välissä. Serj joutui karjumaan, koska meteli oli täälläkin lähes sietämätön. "BZZZZZZZZZZZZZ", huusi ilmastoinnin poistoimuventtiili korvani juuressa. "You hear that sound?", kysyi armenialainen. "It is my life, sucking." Jevgeni juoksi portaita ylös. Itäeurooppalaisella aksentilla hän artikuloi selkeästi huutaen: "Minun päässäni on radioaktiivinen metallin khappale!" Muukin henkilöstö oli selvästi valioainesta. Armenialainen kertoi vastuualueensa olevan varsin helppo, tarvitsi vain huolehtia, että hevoset menivät katkeamattomana virtana liukuhihnan alkuosasta ja loppupään suuttimista pursui liimaa tynnyreihin. Pajautuksen ollessa käynnissä toimistossa tulivat vierailemaan sakemon ja kontinen, eli Brothers of BZZ. "Tiedätkö, mikä on kaverisi superpower?" arvuutti sakemon. "Serj ajaa mitä tahansa ajoneuvoa trukista linja-autoon hasispähkinöiden tai minkä tahansa päihteen vaikutuksen alaisena ilman että se vaikuttaa mihinkään." Paukuissa kontisesta kuoriutui Dj Kukka ja sakemonista Mc Shieni. Dj laittoi soimaan seuraavaksi kappaleen Evoluutiomies - Yhteiskunnan Pohjasakka. Brothers of BZZ aloitti kuulemma useimmiten päivän katsomalla tunteja keskeytyksettä Salad Fingers -flash-animaatioita, Tuukka Virtaperkon sarjakuvia sekä muuta henkisesti epävakaata materiaalia, jonka jälkeen kukaan ei enää ollut turvassa, kun he alkoivat kierrellä ympäri fasiliteetteja häröilemässä. Alhaalla käveli jakkupukuun pukeutuneena aivan uskomattoman kaunis, pienikokoinen vaaleatukkainen nuori nainen. "Kuka tuo on", kysyin. "Senni Kissha, uusi myyntisihteeri", työharjoitteluohjaajani valaisi. Tuo olento oli itse Söpöys, pieni ujous vielä korosti sitä noilla suloisen viattomilla kasvoilla. Pyörittelin tynnyreitä hetken pihalla trukin avulla. Tunsin kausaalisuuden hyökyaallon saapuvan, kuin ylimääräinen tsunamin edellä kulkeva ilmavirta kävi hyytävän tuulisella pihalla varastohyllyjen ja tavarapinojen välissä. Kosketin galvanoitua vipua, kun YHTÄKKIÄ! Jäätyneet sähkömehiläiset lävistävät aivokuoreni ärsyttävästi surisevien pahvikärpästen sinkoillessa pakoon toisiinsa törmäillen ja pursuen ulos korvista paniikin laukaisemina, useita pihvejä tirisee simultaanisesti pyörien bilateraalisilla akseleilla ja natsipaavi ampuu mehiläiskonekiväärillä nekrohitlerin zombilaumoja, jotka nousevat säiliöistä, joissa ei pitäisi olla mitään. Selviydyttyäni pihalta ajautumatta inkvisitoriseen hydrolyysiin keskellä nahkoja kiristävää pakkasta kävelin hirviömäiseen liimaa tuottavaan kolossiin sisään. Samassa Senni Kissha käveli vastaan ja hymyili takaisin niin kuin vain itse Söpöys voi. Tunsin valtavan, läpikuultavan jäisen teräsmuurin erottavan meitä, koska en koskaan saisi edes lähestyä, saatikka sitten koskettaa tuota saavuttamatonta olentoa. Päätin utilisoida humanoideilta adoptoimiani transsendentaalisia abiliteetteja. 12. Skalaarinen astraaliprojektio Sulkeuduin huoneistooni ja valmistin psykoaktiivisen substanssin alternoidakseni tajunnantilani inhaloimalla sen viileänä savuna hämyisestä älyämpäristä. Hämärsin valot jättäen vain oranssinkeltaisia ja sinisiä kajastuksia kynttilöistä muuten pimeään asuntooni. Hitaasti suoritin levitatiivisen askendaation huoneeni kattoon invertoimalla gravitaation, painauduin selkä ja kämmenet vasten kattoa silmät auki väärinpäin kääntyneinä. Päätin inkarnoitua Senni Kisshan kotiin seuratessani häntä tuulenhenkäyksessä palaamassa töistä. Luotasin oven läpi mikroaaltokatseella; siellä oli odottamassa kotieläin, tavallinen maatiaiskissa. Siirryin observoimaan maailmaa kissan päästä, eläin ei havainnut itse mitään, koska olin sille käsittämättömässä ulottuvuudessa. "Kurr", sanoi katti. "No hei", sanoi Senni ja silitti minua. Puskin hänen suloisia kasvojaan vasten pörröisellä otsallani, kun hän nosti minut syliinsä tervehtiäkseen. Olisinpa tajunnut olla kissa jo kauan aikaisemmin. Muistan tunteneeni naispuolisen olennon kosketuksen vain muutaman kerran elämässäni varhaislapsuuden jälkeen. Lukion juhlassa vaihto-oppilas Stephanien äärimmäisen rauhoittava kosketus, kun käyttäydyin sekavasti, koiramaisen työkaverin parantavat, lämpimät tassut kun hän korjasi hieromalla tuskallisen särkevät hartiani ja söpön parturiharjoittelijan euforisen hyvältä tuntuvat sormenpäät, kun hän hieroi shampoota päähäni pestäkseen jäteöljyrätiltä näyttävät hiukseni. Kissan tullessa myöhemmin lojumaan Sennin syliin päätin siirtyä kissasta sen omistajan sopusuhtaisen kaunista, naisellisen siroa vartaloa myötäilevästi verhoavaan villapaitaan. Ollessani paita saatoin tuntea tuon tytön ruumiinlämmön välissämme, lämpöenergian, jota neulehuokoseni varastoivat itseensä. Aistin kietoutuessani, tai oikeastaan Sennin ollessa kiedottu minuun, halaavani häntä koko sielullani ja olemuksellani. Koin tuota tyttöä lämmittäessäni antavani enemmän välittämistä ja rakkautta kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. 13. Return to Bork Äsh. Ilmeisesti ekstraterrestiaalinen kaaosprojektorini kulutti enemmän energiaa kuin spiraaliaivokorteksini kykeni generoimaan, koska putosin taas tänne typerään, harmaaseen loskauniversumiin. Mielenosoittajat ovat jo hajaantuneet ja menneet kotiinsa, kun kävelen kadulla, siellä täällä lojuu pahvisia plakaatteja ja muita roskia. En haluaisi olla betoniporsas tässä asvalttierämaassa, jossa ihmisillä ei ole toisilleen mitään sanottavaa. Tämä tuuli puhaltaa lävitseni, jalkojani kivistää. En jaksa enempää. Oli talvi. Herään makaamassa rähmälläni maassa, on kevät, kun mustiin pukeutunut mies ajaa päältäni harjakoneella mp3-soittimen kuulokkeet korvissaan. Vuodenaika tosiaan on vaihtunut. Puistossa on mies, joka on pukeutunut pikkutakkiin ja kravattiin. Mies esittelee itsensä kaikille ja esittää itselleen performanssitaidetta. "Nimeni on Kello, Carvis Kello." Pukumies nousee lavalle paikallisessa ravintolassa, ihmiset taputtavat väkinäisesti. Carvis esittää alastarolaista kunnanvaltuustohuumoria: "Näin on nähtävä, sanoi Alpo Kähtävä." Ööh... Joku pummi horjahtelee seuraavaksi ja selittää vartin suokirahvien oikeuksista afrikkalaisten mitokondriopistiäisviljelijöiden puristuksessa. 14. Vaanija Aloin hiiviskellä iltaisin hämärissä puistoissa. Maailmassa on pakko olla vielä jotain sijaa hellyydelle ja välittämiselle. Poliisi alkoi saada ilmoituksia kaupunkiamme vainoavasta raiskaajasta. Joskus elämä voi muodostua vaikeaksi, jos yhteiskunta ei hyväksy rakkautta. Taas kerran puskasta syöksähtäessäni nainen rupesi kirkumaan hysteerisesti. Valitettavasti itseni kannalta, sillä kerralla kaupungissa oli poliisi. Päädyin rautoihin kamarille. Konstaapeli Myllykoski kuulusteli asianomistajaa. "Voitteko kuvailla, mitä epäilty teki, sisältyikö tekoon väkivaltaa tai uhkailua?" Meiju 34v, vastasi: "E-eei, se mitään tehnyt, halasi vain. Mutta olihan se pelottavaa tietysti. Siinä se piti kiinni ja meinasi luikahtaa takaisin pusikkoon, mistä hyökkäsikin, kun te tulitte." Poliisiviranomainen kirjoitti raporttia. "Ilmeinen alkava skitsofrenia. Kiinniotettu viettänyt pitkiä aikoja poissa asunnostaan tai ollut poistumatta sen sisältä. Työllistyminen ja opiskelu ovat keskeytyneet sekavien ja epämääräisten vaiheiden seurauksena tarkemmin määrittelemättömistä syistä. Vakavia päihdeongelmia. Aiheuttanut käytöksellään yleistä häiriötä ahdistellen naispuolisia henkilöitä." Päätin paeta. Tungin itseni kalterittomasta, kapeasta ikkunasta ulos, otin auton kadun varresta ja käynnistin sen sähköjohdoista. Ampaisin matkaan renkaat vinkuen osuen tämän tästä tielle sattuviin objekteihin. Jalankulkija ei osannut päättää mihin suuntaan kääntyisi, joten ajoin hänen ylitseen. Kaveri oli joka puolella tietä. Yleensä tässä vaiheessa on syytä pysäyttää auto, sammuttaa se ja nousta autosta, mutta minulla oli muuta ajateltavaa. 15. Kromaattinen pihvisaturaatio Fraktaalinen fibrillihierarkia kollisoitui kyberneettisen inversion skitsoideihin interferensseihin polarisoidessani neuraalista astraalitajuntaa kvadriljoonien parsekien distanssissa eksistoivaan ambienttiin spiraaliuniversumiin. Korteksin liposomit saturoituivat granulaarisessa hippotalamuksen aberraatiossa elektronisten anomalioiden kakofonisoidessa makrokosmisia konnotaatioita. Mystinen humanoidien falangi invokoituu! Dikotominen xenofobia oskilloi misantrooppista madrigaalia eksessiivisen inertian emittoituessa temporaarisina psykoosireaktioina. Ekstraterrestiaaliset basiliskit progressoituvat amok-offensiivina, konstituentti aionien morfeeminen struktuuri alternoituu! Ekstravagantti retardinen desantti dekonstruoi orbitaalisia aggressoreita psykokärpästen eksplosiivisilla tetraedreilla, temporaarinen fatiikki kumuloituu opponenttien desynkronisaationa. Vektoripulsaarinen spiraalihaupitsi ejektoi spiraalimaisia impulsseja laminoiden adekvaatin terminaattorien syntaksin. Kyborgit konfiskoivat renegaattien faktuaaliset resurssit dekompositoiden paraboloidin koherentin sideerisen ektoplasman resonanssin determinoituneen abilitoinnin stratosfäärissä. Skalaarinen dilemma flegmatisoi emigroituneet kausaaliset inkarnaatiot kompetenssin deskendoituessa skitsoaffektiivisen kollapsin eskaloituessa. Illusorinen tautologia iteroituu ad infinitum. 16. Neuraalinen dormitorio Ilmeisesti minua viedään leveillä hihnoilla suljetuilla paareilla autoon. Kyseessä ovat niin sanotut valkotakkiset miehet, todellisuus granularisoituu niellessäni jotain objekteja, johon tapahtumaan itselläni ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Perillä tohtori Peltokangas ilmaisee saapuneeni eräänlaiseen sanatorioon, jossa epäloogiset toimintoni normalisoitaisiin. Looginen hermostoni on logosentrisesti pseudologisoitunut logaritmiseen logismiin. Looginen soluutio logistisen logian kannalta olisi lobotomia. Terminaalinen locus lokalisoituisi loogisesti juurikin similaarisella longitudilla. Dormitoriossa virtuaalinen deluusio sekvensoituu. Markiisi huokaa okulaariensa takaa lakonisesti: "Tempus Fugit." --------------------------------------------------------------- Kiitokset inspiraatiosta: Harri Teikka, APz, Oami/DH, Kissanaama, oravat, Kultainen Noutaja, Musta Pantteri, Kettu Klik, Herra Koira, Tilhi, jänikset ja muut eläimet, kontinen, Frostwind, aisi, peja, Bob The Angry Flower, Salad Fingers, Tuukka Virtaperko, ICCL jne.