F#m7 H7 Em7

Dm7 G7 Cmaj7

ii V - ketju: Bm7 E7 Am7 D7 Gm7 C7 Fm7 Bb7 - tai Bm7 E7 Em7 A7 Am7 D7 Dm7 G7 Gm7 C7

Am7 - Dm7 - G7 - Cmaj7 - Fmaj7 - Bm7b5 - E7


Voit myös analysoida sen dominanttina ketjuna, jossa ii-sointu lisätään jokaisen dominantin eteen: E7 A7 D7 G7 -> [Bm7] E7 [Em7] A7 [Am7] D7 [Dm7] G7.

Kromaattinen ii V -ketju on myös mahdollinen.

Bm7 E7 Bbm7 Eb7 Am7 D7 G#m7 C#7


ii V I VI

I-vi-ii-V

13:55 <@flam> 6/9 on normaali merkintä kun on nooni ja seksti mutta ei septimiä

IV-iv

I-IV

iii-vi-ii-v - Molli ii v voidaan korvata ii duuri V-soinnulla kappaleen perustasta riippuen.

Imaj7-II7-iim7

Pelkästään "The Girl From Ipanema" -kappaleessa koet sointuvaihteluita F#dim7:stä Gm7:ään, C7:ään, Am7:ään ja takaisin C7:ään.



B-osa eli välisoitto koostuu sarjasta kahden tahdin mittaisia dominanttiseptimisointuja, jotka seuraavat kvinttiympyrää ja saavat 
aikaan vaikutelman sävellajin vaihtelemisesta:

| III7  |   +   | VI7   |   +   |
| II7   |   +   | V7    |   +   |
C-duurin tapauksessa aloitettaisiin siis E7:sta, minkä jälkeen seuraavat A7, D7 ja lopulta G7, joka palauttaa sävellajin takaisin 
alkuperäiseen C-duuriin kun A-osa lopussa toistetaan.